MEDIAKASVATUS

Elisabet Elfving -06

IKÄRAJAT SUOJAAVAT LASTA JA NUORTA

Lastensuojelullinen näkökulma mediakasvatuksessa

Televisiolla, elokuvilla, videoilla, tietokonepeleillä, internetillä ja lööpeillä, medialla, on merkittävä rooli lähes kaikkien lasten ja nuorten arjessa. Median vaikutusten ymmärtämiseksi tulee tuntea sekä kehittyvän nuoren ihmisen mieli että median monitahoiset vaikutusmekanismit. Tueksi ja avuksi mediamaailmassa kulkemiseen tarvitaan medialukutaitoa, jota voidaan opiskella muun muassa koulujen mediakasvatuksen tunneilla.

YK:n Lapsen oikeuksien komitea antoi vuonna 2005 Suomelle huomautuksen: median lapsia vahingoittavan materiaalin valvonta on ollut riittämätöntä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että elokuvien ja tietokonepelien ikärajoja ei ole noudatettu. Laiminlyönteihin ovat syyllistyneet viranomaisten ja median lisäksi myös kodit ja mediakasvatusta toteuttavat tahot kuten koulut. Tietämättömyys ikärajoista ja kielletyn materiaalin katsomisesta aiheutuneista haittavaikutuksista on yleistä.

Elokuvan tarjoamat mahdollisuudet

Elokuvaa voidaan käyttää myös kouluissa tehokkaan oppimisen välineenä. Elokuvien avulla päästään tutustumaan vaikkapa historialliseen Roomaan, matkustamaan Karibian meren lomakohteisiin tai tutkimaan Kansallismuseon arkistoihin. Elokuvan avulla jokainen voi oppia tunnistamaan omia tunteitaan, käsittelemään niitä ja ymmärtämään itseään. Elokuvia voidaan käyttää myös keskustelun pohjana.


Elokuvan haittavaikutukset

Lapset ja nuoret salaavat helposti pelkojaan, uhoavat ja kertovat, etteivät pelkää mitään, vaikka he voivat saada monenlaisia oireita heidän ikäisiltään kiellettyjen kuvaohjelmien katselusta. Levottomuuden lisääntyminen, painajaiset ja lyhytaikaiset pelkotilat ovat tavallisia.
Pitkäaikaisena seurauksena voi olla väkivaltaan turtuminen tai maailmankuvan vääristyminen. Jotkut voivat saada järkyttävistä kohtauksista hoitoa vaativia traumoja. Sana trauma tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa vammaa, haavaa, sielullista tai elimellistä vauriota.
Käsittelemätön, piiloon jäänyt trauma voi oirehtia monin eri tavoin, häiritä kasvua ja kehitystä ja puhjeta myöhemmin psyykkiseksi tai fyysiseksi sairaudeksi. Joskus lapsi tai nuori järkyttyy näkemästään elokuvasta, vaikka se olisikin sallittu. Pelkotila saattaa olla niin voimakas, että se haittaa koulunkäyntiä, harrastamista ja nukkumista useita päiviä katselun jälkeen. Kaikki elokuvat eivät sovi kaikille. Herkät aikuisetkin voivat saada eriasteisia pelko-oireita.
Elokuvat voivat toimia haitallisesti myös tarjoamalla outoja ja omituisia käyttäytymismalleja, jotka varsinkin lapset ja nuoret voivat helposti omaksua. Outo, kielletty ja väärä voi muuttua normaaliksi, hyväksytyksi ja oikeaksi. Tällaisella asenteiden muokkauksella on heijastuksia koko yhteiskuntaamme.


Ikärajat katselulle

Elokuvilla on ikärajat, jotka asettavat rajat katselulle. Valtion elokuvatarkastamo tarkastaa ennakolta kaikki maassamme alle 18-vuotiaille esitettävät elokuvat, videot, DVD -tallenteet sekä erityistapauksissa tietokone- ja videopelit ja antaa niille lainvoimaiset ikärajat. Ikärajapäätösten pohjana ovat sekä tieto lasten ja nuorten keskimääräisestä kehitystasosta että elokuvan sisältämä väkivalta, seksi ja kauhu.

 Ikärajojen asettamisesta määrätään laissa Kuvaohjelmien tarkastamisesta (775/2000) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000775

Ikärajat ovat K7, K11, K15 tai K18. Käytössä on myös sallittu kaikille (S) tai (3) luokitus.

Ikärajaperusteet löydät tästä: http://www.vet.fi/elokuvat_ikarajaluokitus.php

Elokuvien ikärajat ovat velvoittavia. Elokuvaa ei siis saa luovuttaa, myydä, vuokrata tai lainata ikärajassa mainittua ikää nuoremmalle lapselle tai nuorelle. Vanhempien lupalappukaan ei auta. Poikkeuksena ovat elokuvateattereissa esitettävät elokuvat, joissa ikärajaa kaksi vuotta nuorempi pääsee katsoman elokuvan täysi-ikäisen seurassa. Tämä poikkeus ei koske K-18-elokuvia. Esimerkiksi koulu ei saa viedä oppilaita elokuviin ikäjoustosäännöksen turvin, koska ikäjousto tulee olla huoltajien päätettävissä.
Aikuisen tulee aina ottaa huomioon päätöksiä tehdessään alaikäisen lapsen tai nuoren herkkyys, luonne ja kypsyys. Täysi-ikäisille tarkoitetut kuvaohjelmat tarkastetaan vain, jos poliisi epäilee niiden sisältävän rikoslainvastaista kuvamateriaalia. Televisiossa esitettäviä elokuvia tai muita ohjelmia ei tarkasteta ennakkoon.

Televisio-ohjelmien ikärajoista vastaavat tv-yhtiöt, tv-yhtiöiden valvonnasta vastaa Viestintävirasto. Yleisradion tv-kanavat, MTV3, Subtv ja Nelonen eivät näytä K-18 -ohjelmia ennen kello 23, K-15 -ohjelmia ennen kello 21 ja K-11 -ohjelmia arkisin ennen kello 17. Koulussa ei saa näyttää kokonaisuudessaan kirjaston tai videoliikkeen videokasetteja eikä kuluttajille myytäviä kasetteja. Niiden esittäminen luokalle edellyttää erillistä lupaa, jota voi tiedustella esittämisoikeuksien haltijalta.

Tästä voit itse tarkistaa hallussasi olevien elokuvien ikärajat: http://195.197.150.133/elokuvahaku

Tietokonepelien ikärajamerkinnät

Suomessa tietokonepelien ikärajamerkinnät ovat joko yleiseurooppalaisia tai kotimaisia Suurimmat tietokone- ja konsolipelien valmistajat ovat sitoutuneet käyttämään yleiseurooppalaista merkintää. Se on kuitenkin vapaaehtoinen, maksullinen järjestelmä, minkä takia se ei suomessa ole ainoa merkintäjärjestelmä. Suomessa käytettävät ikärajat ovat 7, 11, 15 ja 18. Näistä ikärajat 7, 11, 15 ovat suosituksia, mutta 18 on aina velvoittava. Ikärajalla 18 varustettua peliä (olipa merkintä eurooppalainen tai kotimainen) ei saa luovuttaa alle 18-vuotiaalle. Kaikenikäisille sallittujen pelien eurooppalaiseksi merkinnäksi valittiin 3, koska kirjaimiin perustuvaa kaikilla kielialueilla ymmärrettävää symbolia oli mahdotonta löytää. Mainitusta syystä myös elokuvatarkastamo hyväksyy merkinnän 3 kaikenikäisille sallittujen pelien ikärajamerkinnäksi.

Tästä voit itse tarkistaa hallussasi olevien tietokonepelien ikärajat http://195.197.150.131/pelihaku

Seurauksia ikärajojen laiminlyönneistä Lain mukaan ikärajojen laiminlyönnistä voi saada sakkoja tai enimmillään puoli vuotta ehdollista vankeutta. Tämä laki velvoittaa opettajia, vanhempia, sisaruksia, sukulaisia sekä elokuvateattereiden, videoliikkeiden ja kauppojen työntekijöitä.


Miten aikuiset voivat auttaa?

Median aiheuttamien vammojen, pelkojen ja ahdistusten käsittelemiseen, purkamiseen ja hoitamiseen on kehitetty menetelmiä, joiden avulla kasvattajat sekä kotona että koulussa voivat auttaa lasta ja nuorta. Eräs tärkeimmistä perusmenetelmistä on keskustelu ja kuuntelu. Kuunnellaan lapsen tai nuoren kokemuksia ja mielipiteitä Keskustelun avaimia voivat olla vaikkapa lauseet:
• Mitä hyötyä/haittaa sinulle mielestäsi oli siitä, että …?
• Jos todella menee alaikäisenä ostamaan K-18–videon tai pelin, sen myyminen on rikos.
• Kun olet itse joskus vanhempi, minkälaisille lapsille ajattelit voivasi näyttää väkivaltaisia elokuvia?
• Kuvaile, millainen on aikuinen, joka antaa lasten katsoa mitä vain?
• Kuvaile, millainen on aikuinen, joka huolehtii ikärajoista?
• Jos oma äitisi, isäsi tai opettajasi istuisi tuossa tuolissa, mitä luulet hänen sanovan tästä asiasta?

 Tärkeää on, ettei lasta tai nuorta tuomita, häpäistä tai syyllistetä siitä, että aikuiset ovat laiminlyöneet elokuvien, videoiden ja tietokonepelien ikärajavalvonnan.

TEKSTI: ELISABET ELFVING

Lähteitä: Mäkelä, Minna. 2005. Elokuvien taikaa koulussa. Lastensuojelullinen näkökulma mediakasvatuksessa. Valtion elokuvatarkastamon julkaisu nro 3. Edita Prima Oy. Materiaali on lähetetty maksutta kaikille alakouluille syksyllä 2005.
Internetlähteitä: http://www.vet.fi, http://www.koulukino.net
Lisätietoja elokuvien ikärajoista: http://195.197.150.133/elokuvahaku/EH1200.aspx

Lisätietoja pelien ikärajoista: http://195.197.150.131/pelihaku

Aiheesta on äskettäin ilmestynyt uusi kirja: Martsola, Riitta & Mäkelä Minna. 2006. Lapsilta kielletty. Kuinka suojella lasta mediatraumalta Helsinki: Kirjapaja. Kirjaa on saatavilla kirjakaupoista ja sitä voi tiedustella myös lähikirjastoista.