Nuori, rikos ja rikosoikeudellinen vastuu

Rikosoikeudellisen vastuun alaikäraja on 15 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että 15 vuotta täyttänyt joutuu vastaamaan teostaan oikeudessa, joskin mahdollisessa rangaistuksessa otetaan huomioon tekijän nuori ikä.

Alle 15-vuotiaiden kohdalla taas tulevat kysymykseen lastensuojelulliset toimet rikoksen seurauksena eli poliisi voi ottaa rikoksesta tiedon saatuaan yhteyttä vanhempiin ja lastensuojeluranomaisiin, joiden yhteistyöllä pyritään puuttumaan tilanteeseen.

Vaikka rikosoikeudellinen vastuu alkaakin 15 vuoden iästä, myös alle 15-vuotias voi joutua korvaamaan rikoksella aiheuttamansa vahingon samalla tavalla kuin yli 15-vuotiaskin. Nuorten kohdalla tosin voidaan ottaa heidän ikänsä huomioon korvausten suuruudesta päätettäessä, jolloin nuoren korvattavaksi määrättyä vahingonkorvauksen määrää voidaan alentaa.

Rikoksesta siis voi seurata sekä rikosoikeudellinen vastuu eli rangaistus tehdystä teosta esimerkiksi sakon muodossa että vahingonkorvausvelvollisuus eli velvollisuus korvata rikoksella aiheutettu vahinko, esimerkiksi rikottu ikkunan lasi, tai muu rikoksen uhrille.

Laki kieltää nuoren tuomitsemisen vankilaan (=ehdoton vankeusrangaistus), paitsi jos siihen on painavia syitä. Ensisijaisesti nuorille määrätään siis rangaistukseksi sakkoa ja vain painavista syistä vankeutta. Jos nuoren rikoksentekijän kohdalla päädytään ehdottomaan vankeusrangaistukseen, nuori pyritään sijoittamaan erityiseen nuorisovankilaan.

Alun perin sakkona määrätyt rangaistukset voivat kuitenkin johtaa vankeusrangaistukseen, jos sakot jätetään maksamatta. Kun rikoksesta määrätään rangaistukseksi sakkoa, on syytä sopia ulosottoviranomaisten kanssa maksuaikataulusta, jos ei pysty maksamaan sakkoa kokonaan kerralla. Pitkään maksamatta ollut sakko tulee nimittäin oikeudessa käsiteltäväksi niin sanottuna sakon muuntoasiana, jossa määrätään maksamatta olevat sakot suoritettavaksi vankeutena.

Asioiden hoitaminen ja selvittäminen

Muista, että koskaan ei ole liian myöhäistä selvittää asioita. Vaikka olisitkin toiminut väärin ja aiheuttanut toisille vahinkoa omalla käyttäytymiselläsi, kannattaa aina yrittää oma-aloitteisesti pyrkiä selvittämään tilannetta esimerkiksi pahoinpitelyn uhrin kanssa tai kauppiaan kanssa, jos olet vaikkapa yrittänyt varastaa kaupasta jotakin.
Usein tilanne näyttää aluksi pahemmalta, kuin se lopulta onkaan ja selvitettyinä vaikeatkin asiat saadaan järjestykseen ja tapahtuneen jälkeen on sekä teon tekijän että uhrin helpompi jatkaa elämäänsä eteenpäin.


Viranomaiset:
1. Poliisi
2. Syyttäjä
3. Tuomioistuin

Jos teet rikoksen, joudut ensimmäisenä tekemisiin poliisin kanssa. Poliisin tehtävänä on tutkia, onko tapahtunut rikos ja tehdä sitten päätös siitä, siirretäänkö asia eteen päin syyttäjälle vai päättyykö asia siihen, että poliisi toteaa, ettei rikosta ole tapahtunut. Seuraavaksi asia siirtyy syyttäjälle, joka puolestaan tutkii, onko juttu siirrettävä oikeuden käsiteltäväksi. Toinen vaihtoehto on, että syyttäjä tekee jutussa niin sanotun syyttämättä jättämispäätöksen, mikä tarkoittaa sitä, että asia ei etene enää tuomioistuimen käsiteltäväksi. Syyttäjän tehtävänä on virkansa puolesta vaatia tuomioistuimessa rangaistusta, mikäli hän katsoo asiassa tapahtuneen rikoksen.

Viimeisenä rikosasian viranomaisena tuomioistuin käsittelee asian rikosasian istunnossa, jossa käydään läpi, mitä asiassa on tapahtunut. Istunnossa ovat virkansa puolesta mukana syyttäjä, istunnon puheenjohtajana toimiva tuomari ja mahdollisesti lautamiehet, jotka osallistuvat päätöksen tekemiseen asiassa. Istuntoon kutsutaan lisäksi usein teosta epäilty nuori itse (=vastaaja).

Paikalle kutsutaan lisäksi nuoren huoltajat, sosiaaliviranomaisen edustaja sekä mahdollisesti rikoksen uhri (=asianomistaja). Tuomioistuimen tehtävänä on päättää, onko vastaaja syyllistynyt siihen, mistä syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta. Oikeudenkäynnissä esitetään asiasta näyttöä, eli kirjallisia todisteita (esimerkiksi laboratorialausunto veren alkoholipitoisuudesta) tai kuullaan henkilötodistajia (esim. silminnäkijä).

On myös mahdollista, että tuomioistuin tulee siihen tulokseen, ettei vastaaja ole tehnyt tekoa, jolloin syyte hylätään, eikä asiassa määrätä myöskään rangaistusta. Käräjäoikeuden tekemästä ratkaisusta (=tuomio) voi valittaa hovioikeuteen, joka tutkii, onko käräjäoikeuden antama tuomio oikea vai onko syytä muuttaa tuomiota jollakin tavalla. Käsittely tuomioistuimessa voi viedä aikaa useista kuukausista jopa vuosiin. Nuokoskevat jutut käsitellään kuitenkin muita juttuja nopeammin.

Lähde: Kajaanin käräjäoikeuden notaarit