Työsuhde tarkoittaa työntekijän ja työnantajan välistä suhdetta ja se perustuu näiden väliseen sopimukseen. Työsuhdetta säätelee ja sen turvana on työsopimuslaki. Työsopimuslaki soveltuu, jos työsuhteen tuntomerkit täyttyvät.

Työsuhteen viisi perustunnusmerkkiä (työsopimuslaki 1 §):

1) sopimus
2) ansiotyön tekeminen
3) työn tekeminen toiselle
4) vastikkeellisuus
5) johdon ja valvonnan alaisuus eli työnantajan direktio-oikeus.

Työsopimuslain mukaisiin työsuhteisiin sovellettavat työlait takaavat työntekijän oikeusturvaa. Työlaissa määritellään esim. työsopimusta, työntekijän suojelua ja sosiaaliturvaa koskevat lait. Rajatapauksissa em. työsuhdetunnusmerkistöä täydennetään erityislainsäädönnöllä tai muilla keinoin.

Työsopimus voi olla suullinen, kirjallinen, sähköinen tai perustua hiljaiseen suostumukseen. Ratkaisevaa on osapuolten yhteinen tarkoitus. Työsopimus on samalla yksi työsuhdetta sääntelevä normilähde.

Työn tekemisestä työsuhteessa

Työnteoksi voidaan lukea mikä tahansa inhimillinen käyttäytyminen, jolla on taloudellista arvoa. Ansiolähteitä voi olla samaan aikaan useita. Toiminta ei saa olla lainvastaista, rikollista tai hyvän tavan vastaista.

Työntekijä tekee työtä työnantajan lukuun. Työn tulos kuuluu työnantajalle, vaikka se koituisikin muun tahon hyväksi. Työntekijän tulee suorittaa työ henkilökohtaisesti. Avustajaa voi käyttää vain työnantajan suostumuksella.

Työntekijä tekee työtä palkkaa tai muuta vastiketta vastaan, vaikka siitä ei olisi erikseen sovittu, ellei työnantaja näytä muusta sovitun.  Vastikkeeksi voidaan lukea opin saaminen, vastavuoroinen työ tai muu taloudellista arvoa omaava suoritus.

Talkootyö ei ole työsuhteessa tehtyä työtä.

Työnantajalle kuuluu oikeus johtaa ja valvoa työntekoa eli direktio-oikeus. Tämä on usein työsuhteen tärkein tunnusmerkki. Työsuhteessa tehty työ on epäitsenäistä työtä. Käytännössä työnantaja voi sallia työntekijän toimivan melko itsenäisestikin.

Lähde: Laki24.fi